LAULUNOPETTAJA
OMA LAULUNOPISKELU
Aki Hietala on valmistunut laulunopettajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta 2005 ja on valtakunnallisen laulunopettajien yhdistyksen, Laulupedagogit ry:n jäsen.
TAUSTAA OMASTA LAULUNOPISKELUSTA
”Ollessani vuosia musiikin ammattilaisena tanssimuusikkona ja laulajana kulki minulla siinä sivussa mukana koko ajan määrätietoinen laulunopiskelu. Aluksi hakeuduin Ouluun Elias Palolan tunneille, joissa sain ensi kosketuksen liediin ja oopperaan. Niistä tunneista saan olla ”Ellulle” kiitollinen -niistä on ollut hyötyä. Aloittaessani v.1993 Konservatorio-opinnot sain opettajakseni aluksi Sirpa Kovasen ja sitten myöhemmin Turkka Mannisen”, kertoo Hietala.
”Kovasen oppilaana suoritin laulun peruskurssit. Mannisen oppilaana jatkoin Keski-Suomen Konservatoriossa v.1997-2000 ja sain I-kurssitutkinnon suoritetuksi. Konservatorion muuttuessa ammattikorkeakouluksi jatkoin Mannisen johdolla laulunopettajaopinnoilla v.2001 ja sain laulunopettajan tutkinnon valmiiksi keväällä 2005. Yhteistyö Mannisen kanssa on ollut hedelmällistä, ”Hietala kertoo.
”Koko tämän opiskelun ajan tein myös tiivistä yhteistyötä diplomilaulaja Vilho Kekkosen kanssa. Olen vuodesta 1995 käynyt säännöllisesti Kekkosen luona ja olen viime vuosien aikana perehtynyt hänen kehittämäänsä laulunopetusmetodiin, jota olen käyttänyt omassa opiskelussani ja myös opetustyössä”, jatkaa Hietala.
LAULAMISEN ONGELMISTA YLEISESTI
”Laulunopettajana olen törmännyt usein siihen, että tullaan kysymään laulamisesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Monessa tapauksessa ongelmat liittyvät laulamisen isoihin perusasioihin, kuten hengitykseen ja äänentuottoon. Valitettavan usein laulajat odottavat saavansa vastauksen hetkessä ongelmiinsa. Saattaa olla, että laulajalla on jokin perustavaa laatua oleva virheellinen taipumus tai maneeri, josta on hyvin vaikeaa päästä eroon. Useimmiten yhtä vastausta ei edes ole, joka ratkaisisi olemassa olevan ongelman ”, sanoo Hietala.
”Olen pyrkinyt antamaan omalta osaltani neuvoja noiden asioiden kanssa kamppaileville, mutta kun isoista asioista on kysymys, niin yhden tunnin neuvot eivät voi poistaa ongelmia hetkessä; laulaminen on pitkäjänteistä määrätietoista työtä, joka vaatii kokonaisvaltaista paneutumista asiaan. Vaatii vuosien työn saada oma instrumentti sellaiseen kuntoon, että ääni pelaa tasaisesti eri rekistereissä. (ylärekisterissä, keskirekisterissä ja alarekisterissä)”, Hietala toteaa.
”Ongelmatapaukset ovat yksilökysymyksiä ja siksi sidoksissa laulajan omaan lauluhistoriaan; miten hän huoltaa ääntänsä, kuinka hän käyttää ääntänsä, mikä ajatus hänellä yleensä laulamisesta on”, sanoo Hietala.
MIKROFONILAULU VAI KLASSINEN AKUSTINEN LAULU
”Laulajan oma pyrkimys ja sen hetkinen tekninen valmius vaikuttavat siihen, että mihin asiaan laulunopettajan tulisi tarttua; haluaako laulaja laulaa iskelmämusiikkia, klassisempaa musiikkia – onko kysymys mikrofonilaulusta vai haluaako laulaja kenties kehittää itseään akustisena laulajana”, sanoo Hietala. ”Koko kropan saaminen mukaan lauluun on aluksi hankalaa, koska musiikissa tapahtuvat asiat on ”istutettava” kroppaan”, toteaa Hietala.
”Mikrofonilaulussa olisi eduksi saada koko kroppa mukaan laulamiseen. Usein etenkin iskelmälaulajat tyytyvät ns. pää-äänen käyttöön, jolloin ääni muodostetaan pelkästään pään alueella. Laulunopettajan on ehdottoman tärkeää tietää oppilaastaan mihin hän pyrkii, eli mitkä ovat tavoitteet ja kuinka hän käytännössä haluaa toteuttaa laulamistaan”, Hietala sanoo.
KEKKOSEN METODI
”Olen itse perehtynyt perusteellisesti Vilho Kekkosen laulumetodiin, joka pohjautuu klassiseen italialaiseen Bel Canto -laulutyyliin. Bel Canto -laulussa ei pyritä mahtipontiseen laulutapaan, vaan siinä vahvistetaan laulajan omia äänellisiä edellytyksiä”, kertoo Hietala.
”Metodin antamat edut voi sen vuoksi mielestäni äänenmuodostuksen osalta hyödyntää pitkälti myös kevyen musiikin laulamiseen ja siten myös mikrofonilaulamiseen. Olen itse käyttänyt iskelmämusiikin laulamisessa hyvin paljon Kekkosen metodia, joka on siis käytännössä Bel Cantoa”, sanoo Hietala.
”Ehdottoman tärkeää on muistaa kuitenkin se, että tehdään asioita aina tyylin vaatimalla tavalla. Eli jos käytän Bel Canto -laulutekniikkaan pohjautuvia asioita iskelmämusiikissa, niin minun on kuitenkin tyylillisesti pitäydyttävä iskelmälaulun ilmaisussa, eikä klassisessa ilmaisussa. Näin on myös muiden tyylien kanssa; asioita on pyrittävä tekemään hyvällä maulla”, toteaa Hietala.
”Toisin sanoen otetaan klassisen laulamisen antamat edut käyttöön muissa musiikin tyyleissä, kuitenkaan tekemättä asiaa tyylittömästi”, jatkaa Hietala.
”Kun laulamisen perusasiat (hengitys, äänentuotto, yms.) ovat kunnossa ja äänenmuodostus terveellä pohjalla, voi laulaja edetä haluamaansa musiikin tyylisuuntaan ja kokeilla kuinka äänelliset varat toimivat ja kuinka pystyy omaksumaan tyylin vaatiman esitystavan, fraseeraamisen sekä äänen tuottamisen”, toteaa Hietala.
KYSY LAULAMISESTA
Mikäli sinulla on laulamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka askarruttavat mieltä, voit lähettää niitä minulle suoraan sähköpostiini. Vastaan mahdollisuuksieni mukaan. Vaihdan myös mielelläni ajatuksia ammattilaisten kanssa lauluun liittyvistä asioista.
Voit kirjoittaa suoraan sähköpostiini aki.hietala@gmail.com
LUE TEKEMÄNI
PIENIMUOTOINEN TUTKIELMA VILHO KEKKOSEN METODISTA KLIKKAAMALLA ALLA OLEVAA
OTSAKETTA:
”Laulupedagogi
Vilho Kekkonen ja hänen kehittämänsä laulunopetusmetodi opetustyössä
(PDF)”